Runolaulu: elävä yhteys juuriimme ja tulevaisuuteen


Elinainen neiti nuori
Meni aittahan mäelle,
Vaskivakka kainalossa,
Vaskiavain vakkasessa.
Tuoltapa tulee Klaus Kurki.
“Mistäs tunnet Klaus Kurjen?”
“Tulennasta tuiman tunnen,
Jalon jalan heitännästä.”
 - Kanteletar


Runolaulu on yksi suomalaisen kulttuurin vanhimmista ja merkittävimmistä perinteistä. Kalevalamittainen laulutapa on kulkenut sukupolvelta toiselle jo vuosisatojen ajan, säilyttäen tarinoita, tunteita, tietoa ja yhteisöllisyyttä. Sen vaikutus näkyy edelleen kielessämme, kirjallisuudessamme, musiikissamme ja tavassamme hahmottaa maailmaa.


Monille runolaulu tunnetaan ennen kaikkea Kalevalan kautta, mutta kyse on paljon laajemmasta ja yhä elävästä perinteestä. Sen vaikutteita voi kuulla nykymusiikissa, nähdä taiteessa ja löytää jopa tutuista lastenlauluista. Runolaulu on jatkuvasti uudistuva kulttuurinen ilmaisumuoto, joka löytää uusia tapoja koskettaa ja yhdistää ihmisiä.


Haluamme Laukon laulu -projektissa tuoda runolauluperinnettä näkyväksi, lisätä sen tunnettuutta sekä vahvistaa sen siirtymistä uusille sukupolville. Samalla nostamme esiin perinteen merkitystä osana suomalaista ja itämerensuomalaista kulttuuriperintöä. Runolaulu on enemmän kuin laulua, se on yhteinen tarina, joka kertoo siitä, keitä olemme ja mistä tulemme.


Perinteet säilyvät elävinä silloin, kun niitä vaalitaan, harjoitetaan ja jaetaan yhdessä. Siksi Laukon laulu -hanke haluaa kutsua sinut mukaan tutustumaan runolaulun maailmaan, kokemaan sen voiman ja löytämään yhteyden kulttuurimme syviin juuriin.


Runolaulu on elävä osa historiaa, tätä päivää ja huomista.

Lähde: wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi


Seuraa hankkeemme valmisteluprosessia instagramissa @laukonlaulu2026! 


Kuvan teokset Riitta Pentti, kuva Johanna Hoppu 

Kommentit