Laukon laulu

  Tämän blogin kirjoittajan suvussa Elinan surma -laulua on laulettu useassa sukupolvessa satojen vuosien ajan. Edellisessä postauksessa esiintynyt Johan David Friar eli Priiarin Taavetti oli isoäitini isoisä, joka eli kaikkien Suomea hallinneiden tsaarien aikana Aleksanteri I:stä Nikolai II:een. Taavetti-vaarille Laukon laulu oli lähellä sydäntä, ja hän välitti sen myös lapsilleen. Kertomansa mukaan hän oli oppinut laulun äidiltään Liisalta, joka oli valtiopäivämies Mikko Yli-Siston (1727–1806) tytär Vesilahden Vakkalan kylästä. Taavetin tyttärenpoika ja isäni eno rovasti Frans Kärki oli tunnettu perinteenkerääjä, jonka kokoelmat kuuluvat SKS:n arkiston mittavimpiin. Kärki kertoo kuulleensa pikkupoikana Laukon laulua kotitalonsa (ja isäni kotitalon) Kylä-Kärjen pellavatalkoissa, joita pidettiin talon riihessä, kun naapuritalon Priiarin talkoot olivat suuressa saunassa. Kärki muistelee, että hänen nuoruudessaan Hinsalassa oli vielä 20–30 henkeä, jotka osasivat laulun. Hän keräsi in...

Johan David Friar (1824–1916) kotitalonsa edessä 1900-luvun alussa [Vesilahden] Hinsala oli ennen vanhaan tunnettu pellavistaan ja pellavasaunoistaan. Taavetti Priari eli Johan David Friar kertoo pellavasaunasta v. 1899: ”Kun minä olin 5-vuotias, muistan, missä tätä Elinan surma -laulua laulettiin. Meillä oli silloin (1830-luvulla), suuri sauna Hinsalan salmen rannalla. Se oli kuin iso riihi ja erikoisesti tehty pellavia varten. Niin sitten oli suuret loukuttajaiset, pellavatalkoot. Miehet loukuttivat suurilla loukuilla ja naisväki klihtasi niitä. Oli kuumuutta ja pellavan tomua. Kiukaan edessä oli “lyysmatti”, joka päreillä näytti himmeää valoa, vaikka ei siinä paljon valoa tarvittukaan, kun käsin ne tunnettiin. Äitini, Liisa, kantoi hyviä ruokia ja sahtia, pannukakkoa. Välillä laulettiin Elinan laulua. Ja se laulettiin alusta loppuun tällä nuotilla (Taavetti-vaari lauloi malliksi). Siihen lauluun ottivat kaikki osaa ja miehet loukuillaan löivät tahtia. Se oli kuin sotaväen marssia. T...

Elinainen neiti nuori Meni aittahan mäelle, Vaskivakka kainalossa, Vaskiavain vakkasessa. Tuoltapa tulee Klaus Kurki. “Mistäs tunnet Klaus Kurjen?” “Tulennasta tuiman tunnen, Jalon jalan heitännästä.”   - Kanteletar Runolaulu on yksi suomalaisen kulttuurin vanhimmista ja merkittävimmistä perinteistä. Kalevalamittainen laulutapa on kulkenut sukupolvelta toiselle jo vuosisatojen ajan, säilyttäen tarinoita, tunteita, tietoa ja yhteisöllisyyttä. Sen vaikutus näkyy edelleen kielessämme, kirjallisuudessamme, musiikissamme ja tavassamme hahmottaa maailmaa. Monille runolaulu tunnetaan ennen kaikkea Kalevalan kautta, mutta kyse on paljon laajemmasta ja yhä elävästä perinteestä. Sen vaikutteita voi kuulla nykymusiikissa, nähdä taiteessa ja löytää jopa tutuista lastenlauluista. Runolaulu on jatkuvasti uudistuva kulttuurinen ilmaisumuoto, joka löytää uusia tapoja koskettaa ja yhdistää ihmisiä. Haluamme Laukon laulu -projektissa tuoda runolauluperinnettä näkyväksi, lisätä sen tunnettuutta sekä ...