Sukuni laulajat

 

Tämän blogin kirjoittajan suvussa Elinan surma -laulua on laulettu useassa sukupolvessa satojen vuosien ajan. Edellisessä postauksessa esiintynyt Johan David Friar eli Priiarin Taavetti oli isoäitini isoisä, joka eli kaikkien Suomea hallinneiden tsaarien aikana Aleksanteri I:stä Nikolai II:een. Taavetti-vaarille Laukon laulu oli lähellä sydäntä, ja hän välitti sen myös lapsilleen. Kertomansa mukaan hän oli oppinut laulun äidiltään Liisalta, joka oli valtiopäivämies Mikko Yli-Siston (1727–1806) tytär Vesilahden Vakkalan kylästä.

Taavetin tyttärenpoika ja isäni eno rovasti Frans Kärki oli tunnettu perinteenkerääjä, jonka kokoelmat kuuluvat SKS:n arkiston mittavimpiin. Kärki kertoo kuulleensa pikkupoikana Laukon laulua kotitalonsa (ja isäni kotitalon) Kylä-Kärjen pellavatalkoissa, joita pidettiin talon riihessä, kun naapuritalon Priiarin talkoot olivat suuressa saunassa. Kärki muistelee, että hänen nuoruudessaan Hinsalassa oli vielä 20–30 henkeä, jotka osasivat laulun. Hän keräsi innokkaana muistiin kuulemiaan versioita laulusta, ja laulajien joukossa olivat myös hänen isoisänsä ja äitinsä.

Aivan Laukon kupeessa sijaitseva Hinsala, jonka taloja ovat niin Priiari, Kylä-Kärki kuin Hoppukin monien muiden muassa, tarjosi oivallisen ympäristön Laukon laulun perinteen jatkumiselle. Laulussa vilisevät paikannimet olivat kyläläisille tuttuja, mikä tietysti vahvisti myös sitä, että laulun tapahtumien uskottiin olleen tosia. Kylä säilyi lisäksi poikkeuksellisen tiiviinä yhteisönä 1900-luvun alkuun asti. 

1930-luvun puoleenväliin mennessä kaikki Hinsalan talot, isoisäni kotitaloa Hoppua lukuun ottamatta, olivat uusjaon myötä siirtyneet vanhalta kyläalueelta pois, osa Pyhäjärven toiselle puolelle Säijään, jonne siirtyivät myös sittemmin Kylä-Kärjeksi ja Kärjeksi jakaantunut Kylä-Kärki sekä Priiari (nyk. Kallela). Tämä hajaantuminen yhdessä modernin yhteiskunnan vääjäämättömän etenemisen kanssa vaikutti siihen, että lauluperinne hävisi vähitellen kokonaan.

Pikkuserkkuni Yrjö Punkari avaa erinomaisen monipuolisesti lauluun liittyvää vyyhteä kirjoituksessaan Elinan surmaruno.

Hinsalan kartta vuodelta 1701. Salmen rannalla sijaitsivat kaikki kylän talot:
1. Hoppu, 6. Typpy, 11. Joppi, 29. Sorri, 34. Heikkilä, 39. Friar (Priiari),
43. Kinnari, 48. Silvo (Salon), 49. Hulpo, 51. Kärki ja Rekola.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hinsalan pellavasaunat

Runolaulu: elävä yhteys juuriimme ja tulevaisuuteen