Hinsalan pellavasaunat

Johan David Friar (1824–1916)
kotitalonsa edessä 1900-luvun alussa

[Vesilahden] Hinsala oli ennen vanhaan tunnettu pellavistaan ja pellavasaunoistaan. Taavetti Priari eli Johan David Friar kertoo pellavasaunasta v. 1899:

”Kun minä olin 5-vuotias, muistan, missä tätä Elinan surma -laulua laulettiin. Meillä oli silloin (1830-luvulla), suuri sauna Hinsalan salmen rannalla. Se oli kuin iso riihi ja erikoisesti tehty pellavia varten. Niin sitten oli suuret loukuttajaiset, pellavatalkoot. Miehet loukuttivat suurilla loukuilla ja naisväki klihtasi niitä. Oli kuumuutta ja pellavan tomua. Kiukaan edessä oli “lyysmatti”, joka päreillä näytti himmeää valoa, vaikka ei siinä paljon valoa tarvittukaan, kun käsin ne tunnettiin. Äitini, Liisa, kantoi hyviä ruokia ja sahtia, pannukakkoa. Välillä laulettiin Elinan laulua. Ja se laulettiin alusta loppuun tällä nuotilla (Taavetti-vaari lauloi malliksi). Siihen lauluun ottivat kaikki osaa ja miehet loukuillaan löivät tahtia. Se oli kuin sotaväen marssia. Taisi siinä silmätkin itkeä, sillä niin se oli liikuttavaista. Ja totena sitä laulua on pidetty aina siitä asti, kun se Laukossa tapahtui. Välistä nämä pellavatalkoot kestivät läpi yön. Sellaisia pellavatalkoita pidettiin meillä säännöllisesti. Kuulin lapsena usein vanhoilta, että se ensimmäinen Kurki Laukossa oli Vesilahden Sakoisten kylän Kurkien talosta, oikein sitä vanhaa juurta. Pellavatalkoot olivat mieluisia, vaikka se olikin hikistä ja tomuista. Niihin kokoontui paljon väkeä, oli tyhjäntoimittajiakin, jotka lasten kanssa oleilivat seinustoilla, kuten minäkin. Pellavanviljelys oli ehkä entisinä aikoina aiheuttanut senkin, että Priiarin talo oli niin varakas, että Laukon Kurjet köyhtyneinä panttasivat hopea- ym. arvoesineitään ja saivat Priiarilta rahaa tarpeeseensa. Niistä hopeaesineistä paljon paloi Hinsalan suuressa tulipalossa 1838. Minulle on niin kerrottu, että Priiarin pellavain loukutussaunoissa on kauan, kauan laulettu Elinan laulua. Meidän suursauna paloi myöskin Hinsalan kylän suuressa palossa v. 1838.”

Friarin toinenkin pellavasauna paloi joskus 1890-luvulla. Silloin Taavetti-vaari lausui: “Nyt loppuivat Elinan surma -laulut Hinsalasta, kun meirän pellavasauna paloi.” Eivät vielä ihan laulut loppuneetkaan. Taavetin tytär, tämän kirjoittajan [Matti Hoppu] mummu, Miina Kylä-Kärki kyllä vielä 1930-luvulla osasi osia tästä runosta.

- Matti Hoppu: Esterin kirja